Blogi

Työntekijöiden puute on siirtynyt sellaisenaan vuoden 2023 alussa aloittaneille hyvinvointialueille. Mistä tämä johtuu? Tämän päivän vanhukset ovat syntyneet jo vuosikymmeniä sitten, joten vanhusten määrän arvioinnin ei olisi pitänyt olla vaikeaa. Tilastotietojen perusteella tiedetään aika hyvin, millaisia vanhuudenpäiviä väestössä esiintyy.

Tilastot kertovat, että noin 30 % vanhuksista on myös vammaisia eli tarvitsevat päivittäisessä arjessaan liikkumisen tai aistien apuvälineitä. Samoin tilastot kertovat, kuinka suuri osa vanhoista ja ikääntyneistä tarvitsevat tai ovat käyttäneet erilaisia palveluasumisen muotoja. Näiden tietojen perusteella ei pitäisi olla kovinkaan vaikea arvioida, kuinka paljon sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia tarvitaan ikääntyvän väestön palvelujen tuottamiseen ja järjestämiseen.

On selvää, että sairauksien diagnosointi on parantunut ja hoitomuodot ovat kehittyneet, jolloin vakavastakin sairaudesta selvitään entistä paremmin ja eletään pidempään, mikä on ollut terveydenhoitomenetelmien ja sairauksien parantamisen tavoitekin. Tämä ja ikäihmisten määrän kasvu vaikuttavat myös tarpeisiin lisätä hoito- ja hoiva-alan henkilöstöä, jota voidaan lisätä vain lisäämällä koulutuspaikkoja. Määrän lisääminen ei kuitenkaan ole ainoa keino. Pitää osata käyttää olemassa olevia tietoja hyväksi ja ohjata opiskelijoita hakeutumaan myös niille erikoistumisaloille, joilla on tulevina vuosina työntekijäpulaa. Kun työntekijäpuute on käsissä, kuten nyt, niin koulutusmäärien lisäys ei puutetta hetkessä korjaa. On löydettävä muita keinoja. Digitaalisia eli sähköisiä palveluja, on pidetty yhtenä keinona, kuten työntekijöiden palkkaamista ulkomailta. Meidän on kuitenkin muistettava, että sähköisiä palveluja eivät kaikki pysty käyttämään eivät edes kaikki nuoret palvelujen tarvitsijat.

Koulutuksen ennakoinnista ja aloituspaikkojen riittävyydestä on puhuttu vuosikymmenten ajan ja ajateltu, että ennakointityöllä vaikutetaan opiskelijoiden hakeutumiseen aloille, joilla on työntekijätarvetta. Jostain syystä ennakointi ei ole kuitenkaan onnistunut ja ohjausvaikutus on ollut heikkoa. Osa ammatin tai korkeakoulututkinnon saavuttaneista ei työllisty ja koulutussuunnan valintakin on epäonnistunut ja osalle olisi nyt tarjolla montakin työpaikkaa. Nyt viimeistään on opittava käyttämään olemassa olevia tietoja, jotta työntekijä- ja osaamisvaje voidaan selättää lähivuosina. Jokaiselle nuorelle on löydettävä opinpolku, joka johtaa työelämään, jonka nuori kokee mielekkääksi ja antaa mahdollisuuksia kehittyä omassa työssään myös sosiaali-, terveys- ja pelastusaloilla.

Hyvällä yhteistyöllä koulutusjärjestelmän toimijoiden ja hyvinvointialueiden välillä voimme turvata ja kehittää ihmisten tarvitsemia palveluja siten, että palvelut eivät sakkaa. Yhdessä toimien saamme aikaan vaikuttavia tuloksia.

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)

Pirkanmaan aluevaltuutettu ja hyvinvointialueen konserni- ja toimitilajaoston jäsen

Julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 11.1.2023

Tätä kirjoitettaessa 79 aluevaltuutettua valmistautuu kukin tahoillaan maanantaina 5.12.2022 pidettävään ensimmäiseen Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuuston talousarviokokoukseen. Kokouksessa päätetään ensimmäisen kerran koko Pirkanmaata koskevasta sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden talousarviosta ja -suunnitelmasta, hyväksytään hyvinvointialueen ensimmäinen strategia ja investointisuunnitelma.

Odotan kokousta lievästi innostuneena ja samalla toivon, että suuria pettymyksiä ei tulla kokemaan, vaan asukkaat saavat tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet ajallaan eikä kenenkään avun tarve jää vaille vastausta ja hyvää palvelua. Odotan, että myös henkilöstö ottaa muutoksen omakseen ja saa palkkansa täysimääräisenä ja ajallaan. Näitä näkemyksiä ja toiveita olemme yhdessä painottaneet jo aikaisemmissakin aluevaltuuston kokouksissa.

Tunnen kuitenkin lievää epävarmuutta toimintojen ja etenkin niiden sisältöjen toteutumisen suhteen. Epävarmuutta nostaa esiin se tosiasia, että vuoden 2023 budjetti osoittaa jo alussa 63 miljoonan euron alijäämää. Vuotta 2023 on suunniteltu isomman epävarmuuden tilassa kuin vuoden 2024 lopullista talousarviota tullaan laatimaan ja siksi tulevan vuoden talousarviota täytyy ajatella ja käsitellä muutosvuoden, eräänlaisen välivaiheen budjettina. Osa meistä kokee hankalana sen, että joudumme osittain hyväksymään talousarvioesityksen sammutetuin lyhdyin, kun esityksestä ei käy tarkemmin ilmi, mitä kukin palvelu yksityiskohtaisemmin sisältää. Tähän tulemme vuoden 2023 aikana kiinnittämään huomiota ja pyytämään tarkennuksia.

Vuoden 2023 aikana meille kaikille selviää, mitä on korjattava, mitä vaaditaan ja tarvitaan enemmän ja millaista palautetta asukkaat, palvelujen tarvitsijat ja heidän läheisensä sekä hyvinvointialueen henkilöstö tulee päättäjille ja virkajohdolle sekä esihenkilöille antamaan.

Tärkeää on, että me olemme avoimia palautteelle ja valmiita korjaamaan valuviat, joita varmasti näin suuressa muutoksessa löytyy.  Haluan painottaa myös sitä, että nyt on oikea aika, jolloin sosiaali- ja terveys- sekä pelastuspalveluiden on kuljettava käsi kädessä yhtenä kokonaisuutena ihmisiä varten.

Hyvää alkanutta joulun aikaa kaikille lukijoille ja asukkaille koko Pirkanmaalla.

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)

Julkaistu 7.12.2022 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa

Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuustossa sekä kuntien valtuustojen kokouksissa käytetään usein sanoja, jotka eivät ole tuttuja monillekaan uusille valtuuston jäsenille, saati ihmisille, jotka ensimmäistä kertaa hakeutuvat uusiin sote-palveluihin. Usein tuntemattomia ovat esimerkiksi sellaisten sanojen sisällöt kuin hoito, hoiva ja määrärahasidonnainen.

Sanojen merkitys ja niiden tarkoitus avautuvat kyllä vähitellen, kun niiden kanssa joutuu tekemisiin. MUTTA tarvitseeko meidän kaikkien tuntea ja tietää, mitä ne tarkoittavat. Usein hoito- ja hoivahenkilöstöstä puhutaan sanalla hoitohenkilöstö, vaikka hoidolla ja hoivalla on erilaiset sisällöt ja erilaisuutta on myös koulutuksessa.

Hoidon ja hoivan eroa voidaan kuvata tarkemmin vaikkapa sanojen hoitotahto ja hoivatahto avulla. Hoitotahto tehdään ensisijaisesti sairaanhoitoon ja terveydentilaasi koskevia päätöksiä ja palveluja varten. Hoivatahdolla ihmiset kertovat, miten toivovat arkensa sujuvan, kun tarvitsevat muiden apua eikä päätettävänä ole sairaanhoitoon liittyviä asioita. Hoivatahdolla voin ilmaista vaikkapa sen, millaista musiikkia haluan kuunnella tai millaisia elokuvia katsella tai millaista ruokaa tahdon nauttia. Sekä hoidossa että hoivassa meille kaikille on tärkeätä laatu ja tasa-arvoinen kohtelu terveydentilasta ja voimavaroista huolimatta.

Määrärahasidonnaisuuteen törmäsin ensimmäisiä kertoja vuosia sitten, kun kirjoitin fysioterapiaa ja liikkumisen apuvälineitä tarvitsevalle asiakkaalleni lausunnon uuden pyörätuolin saamiseksi. Lausunto meni mallisuosituksineen henkilölle, joka silloisessa Lempäälän-Vesilahden terveyskeskuksessa vastasi apuvälineiden hankinnasta ja apuvälineisiin varatuista rahoista eli talousarvion apuvälinemäärärahoista. Vastaus asiakkaalle oli kielteinen ja perusteluna oli, että määrärahat ovat loppuneet ja tarjolla olisi erilainen pyörätuoli, joka on halvempi.

Apuvälinehankinnat eivät kuitenkaan olleet määrärahan riittävyyteen sidottuja, vaan apuväline oli lain mukaan kustannettava, vaikka rahamäärä olisi ylittynyt. Vastauksesta kävi myös ilmi, että asian käsittelijä ei ollut ymmärtänyt, miksi juuri tietyn mallinen pyörätuoli oli tarpeen. Asiakas tarvitsi vammansa laadun vuoksi liikkumisvälineen, jossa on isot pyörät edessä ja pienet takana eikä päinvastoin. Päätöksestä valitettiin ja asiakas sai tarvitsemansa apuvälineen.

Me hyvinvointialueen päättäjät puhumme usein kieltä, joka on tuttua sosiaali-, terveys- ja pelastusalan ammattilaisille ja meille itselle, mutta ei esimerkiksi lapsille, nuorille tai vanhuksille. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota oman puheensa sanoihin ja käsitteisiin. Tarkoitus on kuitenkin yleisissä tilaisuuksissa ja tilanteissa keskustella siten, että ihmiset ymmärtävät, mistä puhutaan ja mitä tarkoitetaan. Me politiikan konkarit voimme keskenämmekin puhua niin, että emme ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa ja tämä voi johtaa väärinkäsityksiin. Siksi onkin hyvä kysyä, että mitä tarkoitat? En ymmärtänyt.

Tärkeintä hyvinvointialueen toiminnassa ei ole päättäjän käyttämät sanat, joilla kuvailemme eri palveluita, joita alueen asukkaat arjessaan tarvitsevat. Tärkeintä on se, että kaikki asukkaat saavat tarvitsemansa sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut nopeasti ja turvallisesti riippumatta iästä, asuinpaikasta, koulutuksesta tai taloudellisesta asemasta. Palvelujen piiriin on tarvittaessa päästävä myös muulla tavalla kuin etsimällä itse tietoa nettisivustoilta.

Nopea apu ja neuvonta ovat Pirkanmaallakin tärkeitä tuhansille ihmisille, joilla ei ole digitaalisia taitoja tai tietokonetta kotonaan. Muistisairailla ja esimerkiksi kehitysvammaisilla ihmisillä on silti monia arkielämän taitoja, vaikka he eivät olisikaan taitavia nettipalveluiden käyttäjiä. Heidän toiminta- ja oppimiskykyään ja taitoja hallita omaa elämäänsä tulee tukea eikä väheksyä ja tukahduttaa.

Puhumalla ja keskustelemalla ymmärrämme toisiamme.

Julkaistu 2.11.2022 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa

Tuula Petäkoski-Hult, Aluevaltuutettu, konserni- ja toimitilajaoston jäsen

Julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 21.9.2022

Olin lapsena useana kesänä Lempäälän kunnan järjestämällä leirillä Puntalassa. Siellä tuli tutuksi monet laulut, joista yksi kertoi kävelemisestä kunnon kohottajana. Sanat kuuluivat seuraavasti:  ”Apostoliajoista, jos laulun alkaisin, niin ne herrat matkaa teki aina jalkaisin. Mutta eipä heillä ollut huolen häivääkään eikä sairasta päivääkään. Kas, kunto nousee kävelyllä, se tie on terveyteen kyllä. Jos tahdot pitää kuntos yllä, niin luota siis jalkoihis vain!”

Kävelyn rinnalle ja jopa sen ohi on kirinyt kuntosaleilla tai erilaisilla liikunta- ja harrastesaleilla käyminen. Nämä liikuntamuodot soveltuvat kaikenikäisille ja myös apuvälineiden avulla liikkuville. Nykyisin on monenlaisia vaihtoehtoja toimia terveytensä hyväksi ja ehkäistä sairauksia. On tärkeää, että kunnat tarjoavat ja järjestävät erilaisia mahdollisuuksia asukkailleen terveydestä huolehtimisen tueksi.

Useissa Pirkanmaan kunnissa on tarjolla vaihtoehtoja myös ikäihmisille, mutta sote- uudistuksen myötä on syntynyt huoli toiminnan jatkuvuudesta, kun osa kuntosaleista on kiinteistöissä, jotka vuokrataan hyvinvointialueen käyttöön.

Maikki Hämäläinen-Ylikahri toi asian esille kirjoituksessaan (Lempäälän-Vesilahden Sanomat 14.9.) Himminnaapurissa ja Toimelatalossa toteutuneet kuntosalitoiminnat. Molemmat kiinteistöt ovat Lempäälän kuntakonserniin kuuluvan Vuokrakodit Oy:n omistamia ja Pirkanmaan hyvinvointialue on vuokraamassa kiinteistöt siihen käyttöön missä ne nytkin ovat lukuun ottamatta ennaltaehkäisevään ja terveyttä edistävään liikuntaan liittyviä tiloja. Kunnille jää edelleen 1.1.2023 alkaen vastuu edellä mainitusta asiasta.

Aluevaltuutetun näkökulmasta ajateltuna nämä ovat juuri niitä asioita, joissa eri toimijoiden (kuntien ja hyvinvointialueiden sekä osittain yritysten ja yhdistysten) tulee kokoontua saman pöydän ääreen miettimään erilaisia toteutusmalleja, joita kunnissa voidaan toteuttaa.

Alussa todetun laulun sanat kuuluvat viimeisessä säkeistössä näin: ”Mukavuuden halua kun poistaa aivoistaan, pääsee ilman vaiheita myös muista vaivoistaan. Ylös, ulos, lenkille on kutsu ponnekas, ja sen seuraaja on onnekas. Taas kunto nousee kävelyllä, se tie on terveyteen kyllä.” Jne.

Pidetään yhdessä huolta siitä, että asukkailla on mahdollisuuksia toimia terveytensä hyväksi. Hyvät kävelymahdollisuudet kevyen liikenteen väylillä, metsäreiteillä, poluilla ja kuntosaleilla ovat välttämättömiä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)
Aluevaltuutettu, konserni- ja toimitilajaoston jäsen,
Lempäälän kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja

Kun mietin tämän kertaisen kirjoitusvuoroni aihetta, niin kysyin useammankin mielipidettä, että voinko tuoda esille vainajapalvelut, koska niistä iso osa on myös hyvinvointialueen vastuulla ja toteuttamia. Sain kannustavia mielipiteitä. ”Hyvä nostaa esille sellaisiakin asioita, joista yleisesti ei ole keskusteltu tai jotka ovat ehkä unohtuneetkin keskustelusta.”

Yleiseen keskusteluun nousee harvoin ihmisen kuolemaan ja etenkin kuoleman jälkeisiin päiviin ja viikkoihin liittyvät sosiaali- ja terveyspalvelut mukaan lukien hautaus- ja kuljetuspalvelut. Virallisesti kuoleman jälkeisistä toimista puhutaan vainajapalveluina.

Palvelujen kokonaisuus on vaikeasti hahmotettavissa sekä tavallisille ihmisille että sote-ammattilaisille. Usein palvelut ja käytännötkin ovat vieraita, jos ei ole ollut omaisena tai läheisenä miettimässä, mitä kuoleman jälkeen pitäisi tehdä ja mihin ottaa yhteyttä. Jos
kuolema tapahtuu äkillisesti esimerkiksi kotona, niin ohjeena on soittaa hätänumeroon 112 tai vaihtoehtoisesti terveyskeskuksen päivystysnumeroon.

Alun perin asia tuli ajatuksiini kesäkuussa, kun olin mukana Lempäälän seurakunnan kirkkoneuvoston katselmuskierroksella Ristimäen hautausmaalla. Esillä oli myös tarve saada Ristimäen kappeliin lisää kylmätiloja, koska vainajien säilytykseen tarvittavista tiloista on välillä pulaa. Tästä syystä heitä on tarpeen säilyttää Lempäälän ulkopuolella, vaikka terveyskeskuksenkin yhteydessä on kylmäsäilytystiloja. Hyvä olisi, että vainajat saisivat odottaa hautausta yhdessä paikassa, jotta kuljettamista ei tarvitsisi tehdä useampaan kertaan.

Kylmäsäilytys voi ruuhkautua muistakin syistä kuin tilojen riittämättömyydestä. Kirkolliset toimitukset voivat ruuhkautua, kun hautauspäiviksi toivotaan eniten viikonloppuja, mutta henkilöstöä ei ole riittävästi. Vaihtoehtona tarjotaan myös arkipäiviä, vaikka se ei ole omaisten ensisijainen toive.

Ihmisen kuoleman jälkeen tapahtuvat asiat toteutuvat useiden lakien perusteella, joita ovat muun muassa Hautaustoimilaki 457/2003, Kirkkolaki 1054/1993, Laki ortodoksisesta kirkosta 985/2006, Terveydensuojeluasetus 1280/1994.

Suomessa käytännön viranomaisvalvonta on kahdella valtion organisaatiolla. THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) vastaa kuolemaan johtaneiden syiden selvittämisen ohjauksesta ja valvonnasta. Aluehallintoviraston (AVI) vastuulle kuuluu vainajan käsittelyn ja hautaamisen valvonta terveydensuojelun näkökulmasta. THL teki vuosina 2019 ja 2020 kyselyn vainajien käsittelyyn ja säilyttämiseen liittyville toimijoille. Kartoituksessa haluttiin saada selville kehittämistarpeita, jotka liittyvät vainajien käsittelyyn, kylmäsäilytystilojen ylläpitoon, riittävyyteen ja tietojen kirjaamiseen. www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140596/URN_ISBN_978-952-343-567-4.pdf

Keskeinen viesti selvityksen pohjalta on, että kaikilla suuralueilla (Hyvinvointialueilla) vainajatoiminta olisi tarpeen nostaa kehittämisen osa-alueeksi ja laatia alueellinen vainajien säilyttämisen ja logistiikan strategia sekä asiaa täydentävät ohjeet ja prosessikuvaukset. Kartoituksessa todetaan, että mukaan tulisi ottaa kaikki tahot, jotka prosesseihin osallistuvat, erityisesti terveydenhuolto, vanhuspalvelujen tuottajat, hautaustoimistot, kuljetusyritykset sekä seurakunnat. Mielestäni läheisten ääntä tulisi myös kuulla
kehittämistyössä.

Pirkanmaan hyvinvointialue voisi olla vainajapalveluidenkin osalta yhteistyön ja palvelujen kehittämisen kärjessä. Tärkeintä on kuitenkin, että vainaja ja omaiset saavat hyvät palvelut kuolemankin yhteydessä, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelumme on järjestetty ja rakennettu erityisesti elämän ylläpitämistä eikä kuoleman jälkeistä elämää varten.

Artikkeli julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 10.8.2022

Tuula Petäkoski-Hult
aluevaltuutettu, konserni- ja toimitilajaoston jäsen

Parin koronavuoden jälkeen sain jälleen käydä Apuvälinemessuilla toukokuun puolivälissä Helsingissä. Ensimmäinen laaja messutapahtuma, jossa oli tutustuttavana ja kokeiltavana monenlaisia vammaisille ihmisille ja heidän avustajilleen tarkoitettuja arjessa ja opiskelussa tarvittavia apuvälineitä, pidettiin Jyväskylässä vuonna 1985. Useimmiten nämä messut on pidetty Tampereella, minne tapahtuma palaa marraskuussa 2023. Olen käynyt joka toinen vuosi toteutuneessa tapahtumassa joka kerta ja aina oppinut tai havainnut jotain uutta.

Nyt tämän vuoden messuilla keskustelin pyörätuoleja tarjoavien ja valmistavien tahojen kanssa haasteista, joita heidän varsinaisilla asiakkaillaan eli vammaisilla pyörätuolien tarvitsijoilla on. Jälleen kerran suuren ongelman vammaisille ihmisille ja samalla myös pyörätuolien valmistajille ja maahantuojille aiheuttaa hankintalaki ja etenkin sen soveltamisessa käytettävät periaatteet ja kriteerit, jotka hankintaorganisaatio eli useimmiten kunta tai kuntien muodostama hankintayksikkö yksipuolisesti päättää.  Sain kuulla, että kriteerinä on 100 %:n painotuksella hinta. Esimerkiksi välineen tai palvelun laadulla, sopivuudella, toimituksen varmuudella tai apuvälineen toimitusmatkan pituudella ei ole mitään merkitystä. Kuitenkin kaikki kuntoutuksen ammattilaiset tietävät, että apuvälineen tulee soveltua käyttäjälleen yksilöllisesti kuin hanska tai lenkkarit, jotta se palvelee monivuotista käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla. Epäsopiva pyörätuoli voi saada aikaan uusia terveysongelmia, esimerkiksi selän ja lonkkanivelten virheasennot ja erilaiset painehaavaumat ovat tuttuja hankaluuksia, jotka aiheuttavat uutta hoidon tarvetta.

Onko oikein, että vammattomat ihmiset päättävät yksin vammaisten ihmisten puolesta, mikä heille on paras apuväline? Moniko meistä suostuisi siihen, että kaupassa on tarjolla vain yhtä, halvinta lenkkarimallia, josta tehtäisiin vain eri kokoja ja ehkä kahta kolmea eri väriä?

Pyörätuoleja käytetään monenlaisissa ympäristöissä sen mukaan, missä ihmiset asuvat ja tekevät työtä. Sen tulee soveltua liikkumiseen yhtä hyvin sisä- kuin ulkotiloissa. Vammaisten urheilussa tarvitsemat apuvälineet ovat asia erikseen ja niihin voi saada tukea eri tavoin kuin arkielämässä muuten tarvittaviin apuvälineisiin.

Mielestäni apuvälinehankintojen kriteereihin on otettava mukaan myös laatutekijöitä eikä kilpailuttaa apuvälinetoimittajia tai -valmistajia vain hinnalla. Lisäksi käyttäjän, välineen tarvitsijan mielipidettä on kuultava ja otettava se vakavasti. Siten lenkkitossujakin kehitetään.

Helsingissä messupisteellä kävi yksi pyörätuolin käyttäjä, jonka tuoliin oli vaihdettu uudet jousitukset, joiden ansiosta pyörätuolin sopivuus parani ja lyhyellä matkallakin ilmaantuneet selkäkivut hävisivät. Nyt hän pystyy kivutta tekemään jopa 10 kilometrin kuntoilulenkkejä. Emme me tossujen kuluttajatkaan huonoja jalkineita pitkään pidä, miksi pyörätuolin käyttäjän pitäisi tyytyä epäsopivaan välineeseen.

Tavoitteenamme tulee olla laadukas, jokaisen ihmisen hyvinvointia tukeva arki myös heille, jotka tarvitsevat apuvälineitä omassa arjessaan.

Tuula Petäkoski-Hult, FT, ft

Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutettu ja Lempäälän kunnanvaltuutettu

Julkaistu Aamulehdessä toukokuussa 2022

Jotta Pirkanmaan asukkaat saavat tarvitsemansa sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut, niin tätä varten alueella tarvitaan satoja toimitiloja. Hyvinvointialueen valmisteluvaiheessa jokaiselta kunnalta pyydettiin luettelo tiloista, joissa tuotetaan sote- ja pelapalveluita kuntien asukkaille.

Saatujen ilmoitusten mukaan hyvinvointialueelle on siirtymässä 687 toimitilaa, jotka ovat 634:ssa kohteessa. Samassa rakennuksessa voi siis olla useampi toimitila. Hyvinvointialueelle siirtyy 286 toimitilavuokrasopimusta ja luvussa ovat mukana myös pelastuslaitoksen sopimukset. Selvityksen mukaan uudet vuokrasopimukset tarvitaan vähintään 348:sta toimitilakohteesta.

Kuntia on pyydetty ilmoittamaan myös investointitarpeista ja voidaan todeta, että rakenteilla olevia toimitilahankkeita on vähän, joista merkittävin on Nokian hyvinvointikeskus. Tämä hanke on kiinnostava myös Lempäälässä, koska tälläkin hetkellä osa terveyskeskuksemme toimitiloista on vuokrattu Nokian kaupungille, koska Nokia tarvitsi väistötiloja rakentamisen ajaksi, kun kaupungin omat rakennukset ovat pois käytöstä.

Tulevia uudisrakennustarpeita on lähinnä Pirkanmaan keskuskaupungin läheisyydessä sekä
erilaisten asumispalveluiden ja paloasemien osalta ympäri Pirkanmaata. Uudisrakentami-sen lisäksi kunnissa odottaa kymmeniä rakennuksia, jotka ovat peruskorjauksen tarpeessa. Näistä syistä onkin tärkeää, että hyvinvointialueella aloitetaan mahdollisimman pian selvitys- ja suunnittelutyö, jonka pohjalta luodaan investointiohjelma, jossa määritellään mitä, mihin ja milloin rakennetaan tai peruskorjataan ottaen huomioon tilojen esteettömyys ja palvelujen saavutettavuus. Väistötiloihin varautuminen korjauksen ja rakentamisen ajaksi on myös välttämätöntä. Ihmisiä ei voi hoitaa ja hoivata eikä pelastuskalustoa säilyttää ja huoltaa epätarkoituksenmukaisissa tiloissa. Asukkaat tarvitsevat hyvät palvelut ja työntekijät hyvät työtilat ja -välineet.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri lakkaa olemasta nykyisenlaisena ja kiinteistöjä siirtyy siksi
hyvinvointialueen omistukseen. Tilat ovat ennen kaikkea erikoissairaanhoidon palvelutiloja, jotka pääosin ovat keskittyneet ns. Taysin kampukselle Tampereelle, mutta myös pieneltä, mutta merkittävältä osin Sastamalaan ja Valkeakoskelle.

Edellä kerrotun lisäksi toimitiloja sote-palveluita varten on myös kouluissa ja näitä on ilmoitettu 161 kappaletta. Terveyskeskuksina toimivia kohteita on nyt 44, kun pari kolme vuotta sitten niitä oli vielä 56. Vanhusten ja vammaisten tarvitsemia asumispalveluja tuotetaan palvelusopimusten perusteella useissa sellaisissa kohteissa, jota eivät ole siirtymässä hyvinvointialueen vuokralle.

Ei siis ole aivan se ja sama, millaista palveluiden ja kiinteistöjen verkostoa Pirkanmaan
hyvinvointialue hallitsee ja omistaa. Jo nyt voidaan sanoa, että toimitilakulut ovat arviointien
perusteella vuosittain lähes180 miljoona euroa, mistä puuttuu vielä investointikulut. Tämän
kiinteistömäärän ylläpitäminen, huolto- ja korjaustarpeet vaikuttaa myös pirkanmaalaisten
työpaikkojen määrään ja tarjoaa monelle opiskelijalle harjoittelu- ja työpaikan.

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)
Aluevaltuutettu, konserni- ja toimitilajaoston jäsen,
Lempäälän kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja