Blogi

Tällä hetkellä useimmat kunnat ja lähes kaikki hyvinvointialueet painivat taloutensa kanssa valtion taloutta unohtamatta. Tästä huolimatta kaikilla kolmella, myös valtiolla, jota edustaa eduskunta ja maata kulloinkin hallitseva hallitus, on vastuu kansalaistensa ja kuntalaistensa hyvinvoinnista ihmisten iästä, sukupuolesta, koulutustasosta, ammatista ja taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Työnjako näiden kolmen tason (kansallinen, alueellinen ja paikallinen) on välttämätöntä, mutta laajimmin taloudellisista resursseista vastuu kuuluu valtiolle ja sitä kautta edustkunnalle ja maan hallitukselle. Hallitus ei voi ulkoistaa vastuutaan valtion virkamiehille tai valtiovarainministeriölle. Päätökset ovat poliittisia ja niistä kannetaan poliittinen vastuu, myös asuntohäätöjen, taloudellisen ahdingon ja yhä pahenevan työttömyyden ja sote-palvelujen jonoutumisen osalta. Poliittinen vastuu kannetaan myös siitä, onko kunnilla ja hyvinvointialueilla taloudellisia mahdollisuuksia käyttää resursseja asukkaidensa hyvinvoinnin parantamiseen ja ennaltaehkäisevään työhön.

Hyvinvointialuelain perusteella kunnilla on vastuu edistää kuntalaisten hyvinvointia ja tehdä tätä työtä tukeva hyvinvointisuunnitelma ja – kertomus. Kuntien vastuu hyvinvoinnista todetaan myös Kuntalaissa, joka on sitova laki. Joskus kunnilta tuntuu unohtuvan, että hyvinvointia tulee edistää myös heidän osaltaan, jotka käyttävät hyvinvointialueen palveluja pitkä- tai lyhytaikaisesti. Vaikka henkilöllä olisi haasteita arjessaan, niin vielä on tapoja ja keinoja edistää ja parantaa hyvinvointia ja tuoda arkeen iloakin. Ei sairastavat ihmiset ole kiinnostuneita vain siitä, kuinka kipeitä he ovat tai kuinka suuri avuntarve perheessä on. Vanhuksiakin kiinnostaa myös monet muut asiat kuin vain sairastaminen. Kulttuuri ja liikunta sekä vaikkapa ulkoilu ja kahvikupin äärellä yhteinen keskustelu voi tuoda iloa ja auttaa jaksamaan omassa arjessa.

Kunnat voivat edistää asukkaiden hyvinvointia ja ennaltaehkäistä monenlaisia huolia esimerkiksi monipuolisilla harratusmahdollisuuksilla, joissa voidaan hyödyntää järjestöjen osaamista. Omat liikunta- ja nuorisopalvelut edistävät nuorten hyvinvointia ja ehkäisevät ahdistusta ja masennusta. Kouluilla ja varhaiskasvatuksella on oma hyvinvointia edistävä tehtävänsä. Ikääntyvät ja vanhukset tarvitsevat liikunta- ja kulttuuripuolen palveluja, jotka edistävät myös mielen ja kehon terveyttä. Seurakunta ja järjestöt voivat olla kumppaneita, joiden kanssa toimia. Kumppanuuden tueksi voidaan tarvita taloudellisia kannustumia, jotta järjestöillä on mahdollisuus osallistua toiminnan toteuttamiseen. Yhteistyö, vaikka siinä olisi rahaakin mukana, koituu lopulta asukkaiden hyväksi.

Lempäälässä 13.4.2025

Lukuisissa evankelisluterilaisissa seurakunnissa avioliittoon vihittävät parit voivat tulla vihityiksi kirkossa riippumatta siitä, edustavatko tulevat avioparit kahta tai yhtä sukupuolta. Pariskunnan keskinäinen rakkaus on tärkein. Niin myös Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan, jotka avioliiton haluavat kirkossa solmia tai saada avioliittonsa siunatuksi. 

Kirkolliskokous päätti kokouksessaan 17.5.2024 lähettää piispojen ehdotuksen samaa sukupuolta olevien avioparien vihkimisestä lakivaliokunnan käsiteltäväksi. Esitykseen on tarkoitus palata marraskuussa 2024 pidettävässä kirkolliskokouksessa. Esityksessään piispat ehdottavat, että kirkkojärjestykseen lisätään säännös rinnakkaisista avioliittokäsityksistä. Toisessa avioliitto ymmärretään miehen ja naisen välisenä ja toisessa kahden henkilön välisenä. Käsitysten teologiset perustelut ovat erilaiset. Tosin hyvin voidaan todeta, että henkilöistä on kysymys myös silloin, kun puhutaan miehestä ja naisesta. Ihmisyys ja henkilöys ei ole sukupuoliin sidottu, myös muunsukupuolinen on ihminen ja henkilö siinä, missä jokaisen meistä kirkkoon kuuluvista tai kirkon ulkopuolella olevista ihmisistä. 

Meidän on hyvä muistaa, että Raamattu on kirjoitettu ja koettu eläväksi aikana, jolloin tieto ihmisyyden ja inhimillisyyden sekä ihmisen ominaisuuksista oli aivan erilainen kuin nyt. Tieteiden kehittyminen ja tutkimustyö on antanut meidän käyttöömme sellaista tietoa ihmisestä, josta Raamatun kirjoittamisen aikaan ei voitu edes kuvitella tai ennustaa. 

Demarinaiset pitävät tärkeänä, että kirkolliskokous mahdollistaa kaikille aviopareille oikeuden tulla vihityksi kirkossa sekä seurakuntien kaikissa tiloissa tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti, jos avioparit sitä pyytävät. Papeilla ja kanttoreilla tulee olla oikeus ja mahdollisuus tehdä työtään erottelematta ihmisiä ja aviopareja sukupuolen perusteella. 

Merkillistä on, että lapset voivat tulla kastetuiksi, nuoret voivat käydä rippikoulun ja avioparit voivat tulla siunatuksi yhteiseen hautaan, mutta aviopareja ei voida vihkiä, jos he ovat samaa sukupuolta.  

Tuula Petäkoski-Hult

Pirkanmaan Demarinaisten puheenjohtaja
tuula.petakoski-hult@lempaala.fi

Blogikirjoitus julkaistu 24.5.2024 https://demarinaiset.fi/blogi/tuula-petakoski-hult-seurakunnissa-tulee-edeta-tasa-arvon-ja-suvaitsevaisuuden-tiella-avioliittokasityksessa/

Toteutuuko Pirkanmaan hyvinvointialueen nykyisessä toiminnassa periaate, ketään ei jätetä? Pirhan tavoite on, että jokainen sosiaali-, terveys- tai pelastuspalveluja tarvitseva saa avun oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisesti. Miten nämä periaatteet käytännössä toteutuvat onkin sitten toinen juttu. Tavoitteena on myös, että Pirha on hyvä työpaikka ja työnantaja, joka arvostaa henkilöstöä ja henkilöstö voi vaikuttaa työhönsä.

Kun kuuntelee asiakkaiden ja henkilöstön palautteita, niin niiden mukaan moni on jätetty eikä heitä ole kuunneltu. Palveluja tarvitsevia asiakkaita on jätetty pitkiin jonoihin odottamaan, milloin olisi heidän vuoronsa. Henkilöstöstä suuri osa ei suosittele Pirhaa hyvänä työpaikkana.

Hyvinvointialueen palvelulupauksessa todetaan: ” Pidämme yhdessä huolta kaikkien pirkanmaalaisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Tuemme sinua elämäsi käännekohdissa. Kohtaamme sinut inhimillisesti, ammattimaisesti ja luotettavasti. Työmme perustuu parhaaseen osaamiseen ja tutkittuun tietoon. Olemme sinua varten, elämän vuoksi.” Lupaus on hyvä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että lupauksen täyttämiseen on vielä matkaa. Eikä kaikilla ole aikaa odottaa.

Mikä on strategia? Määritelmän mukaan se on pitkän aikavälin toimintasuunnitelma tai suunnitelma, joka ohjaa toimintaa ja päätöksentekoa haluttujen tulosten saavuttamiseksi. Pirhan strategiassa on neljä kärkiteemaa: 1) tärkeintä on ihminen, 2) yhdenvertaiset, ennaltaehkäisevät ja vaikuttavat palvelut, 3) hyvinvoivat työntekijät ja 4) yhdessä yhteentoimiva hyvinvointialue. Tarkemmin näihin voi tutustua oheisesta linkistä, jonka kautta asiat voi myös kuunnella. https://www.pirha.fi/strategia

Jos kärkiteemojen toteutumista tarkastelee asiakas- ja henkilöstökokemuksista käydyn mielipidekeskustelun perusteella, niin Pirhan toiminnassa kärkiteema neljän kaksi ensimmäistä painopistettävä ovat olleet eniten esillä. Niiden mukaan rakennamme taloudellisesti kestävän hyvinvointialueen ja luomme yhdessä hyvinvointialueen toimintakulttuurin ja uuden johtamismallin. Tällä ensimmäisellä, lyhyellä valtuustokaudella talous on kyllä puhuttanut paljon ja moni varmasti miettii, miten kunnat pystyivät sote-palvelut järjestämään, kun hyvinvointialue tuntuu kompastuvan talouteen jo ensimetreillä ja henkilöstönkin työhyvinvointi on heikentynyt eikä omaa työpaikkaa suositella työpaikaksi. Aluevaltuutettuna voi todeta, että vielä on paljon tekemistä ja johtamiskulttuurikin on jäänyt kehittymättä eikä palvelujen parantumisesta ole kovinkaan paljon havaintoja. Palveluihin jonottamisessa alamme olla harjaantuneita, mutta se ei terveyttä ja hyvinvointia edistä.

Toivon ja uskallan jopa vaatia, että tärkeimmäksi pitää asettaa ihminen. Ihminen, joka tarvitsee palveluja ja ihminen, joka on Pirhassa töissä. Ketään ei jätetä – ja meidän on onnistuttava. Palvelulupaus on pidettävä.

Tuula Petäkoski-Hult

aluevaltuutettu, konserni- ja toimitilajaoston jäsen, hoito- ja hoivaeettisen neuvottelukunnan varapuheenjohtaja

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran Lempäälän-Vesilahden Sanomissa kesäkuussa 2024

#ketaaneijateta, #ketääneijätetä, #onnistummeko

Kun nykyisiä hyvinvointialueita koskevaa rahoitusmallia rakennettiin ja päädyttiin valitsemaan valtiolta suoraan tulevan rahoituksen mahdollistava rahoitusmalli, niin toisena vaihtoehtona keskusteltiin ns. maakuntaveromallista. Lopuksi pidettiin yksinkertaisempana ratkaisuna, etenkin näin alkuvaiheessa, valtion suoraa rahoitusta hyvinvointialueille. Molemmissa malleissa on nähty sekä hyviä että huonoja puolia. Yhtenä kritiikin perustana oli huoli siitä, että kansalaisten kokonaisveroaste kasvaisi, jos hyvinvointialueet eivät tehostaisi toimintaansa ja palvelujaan, vaan pitäisivät ne ennallaan korottamalla tarvittaessa veroja ja asiakasmaksuja, mihin aluevaltuutettu Jocka Träskbäck kolumnissaan 8.5.2024 viittaa. Hän tosin ei tuo esille sitä, että maksutkin saattavat nousta niin korkealle, että se karsii palvelujen käyttöä, vaikka asiakasmaksulain mukaan taloudellisilla perusteilla maksuvapautuksen hakeminen onkin mahdollista. Monet kokevat maksuvapautuksen hakemisen työlääksi, kun liitteeksi tarvitaan useita selvityksiä. Tietojärjestelmien kehittäminen voi tuoda tähänkin helpotusta.

Hyvinvointialueiden verotusoikeutta on perusteltu sillä, että oikeus kuvaa todellista itsehallintoa, joka olisi osaltaan yksi hyvinvointialueen taloudenhallinnan väline. Molemmissa malleissa valtiolla on keinot ohjata ja vaikuttaa alueiden talouden kehittymiseen. Miksi päädyttiin nykyiseen rahoituslakiin ja -malliin? Tärkein syy ei ollut pelko verotuksen mahdollisesta kiristymisestä, vaan keskustelu siitä, millainen verotulojen tasausjärjestelmä luotaisiin kaventamaan hyvinvointialueiden välisiä tuloeroja. Nytkin meillä on olemassa kuntien verotulojen tasausjärjestelmä, jossa kuntien tulopohjan eroja tasataan valtionosuusjärjestelmään sisältyvällä verotuloihin perustuvalla valtionosuuden tasauksella. Me kaikki tiedostamme, että tasausta tarvitaan, koska Suomen asuinalueet ja maakunnat ovat kovasti erilaisia asukkaiden iän, koulutuksen, työllisyyden ja tulojen sekä yrityspohjan osalta. Silti jokaisen hyvinvointialueen pitää pystyä järjestämään asukkaiden tarvitsemat, lakisääteiset sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut yhdenvertaisesti ja laadukkaasti. Nyt on valtion ja maan hallituksen vastuulla se, että hyvinvointialueiden rahat riittävät ja aluevaltuutettujen on tehtävä ratkaisut, joilla rahoitusvaje kurotaan kiinni.

Valtiovarainministeriön sivulla todetaan, että hyvinvointialueiden rahoituksen on turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen. https://vm.fi/hyvinvointialueiden-rahoitus Valtion antama rahoitus on yleiskatteista ja alueet voivat itse päättää miten ja mihin rahat käytetään.

Sitä voi välillä ihmetellä, miksi tuntuu siltä, että kunnat ja sairaanhoitopiirit pystyivät sittenkin paremmin järjestämään palvelut entisellä mallilla, kun nyt suuremmat hartiat eivät pysty samaan. Rahat hyvinvointialueille tulevat loppujen lopuksi meidän kaikkien kukkarosta verotuksen tai asiakasmaksujen kautta.

Tuula Petäkoski-Hult

aluevaltuutettu, toimitila- ja konsernijaoston jäsen

Hoito- ja hoivaeettisen neuvottelukunnan vpj.

Lempäälän kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja

Kolumnina julkaistu LVS:n sivuilla 19.6.2024

Ensimmäinen todellinen Pirhan toimintavuosi on takana ja monia päätöksiä on tehty Pirkanmaan asukkaiden palveluverkkoon ja palveluihin liittyen. Viime kuukausina on esille tullut kuntien erilaiset päätökset ja käytännöt esille. Yksi käytännön esimerkki on palvelubussitoiminta. Voimakkaasti asia tuli pintaan, kun Pirha päätti lakkauttaa avustajien tehtävät Tampereen kaupungin alueella toimivasta palvelubussiliikenteestä. Monessa muussa kunnassa ei avustajia palvelubusseissa ollut. Miksi oli ja miksi ei ollut, voitaisiin eri kunnissa kysyä. Yksi konkreettinen ero on kuntien järjestämispäätöksissä. Tampereella palvelubussitoiminta oli osa sosiaali- ja terveyspalveluita, jolloin sinne oli varattu myös avustajatoiminta ja avustajien palkat. Tämä siirtyi kokonaisuutena Tampereen sotesta hyvinvointialueelle. Esimerkiksi Lempäälässä palvelubussit on osa joukkoliikenteenomaista toimintaa ja tarkoitettu heille, joilla on vaikeuksia käyttää tavallista bussia.

Mielestäni on tarpeen, että Pirha ja kunnat miettivät yhdessä millainen palvelubussien verkosto Pirkanmaalla tarvittaisiin, jotta reuna-alueilta olisi helpompi päästä palveluiden äärelle. Tästä syystä tein ehdotuksen aloitteesta, jossa tätä asiaa pyydetään selvittämään ja kokeilemaan. Aloitteessa todetaan: ” Tätä mahdollisuutta voidaan hyödyntää myös hyvinvointialueen palveluiden saavutettavuuden ja esteettömyyden turvaamisessa. Me allekirjoittaneet esitämme, että hyvinvointialueella tutkitaan ja kokeillaan palvelubussiliikenteen tuomia mahdollisuuksia.”

järjestämistapojen erilaisuus kunnissa ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat olleet väärin tai huonosti toteutettuja. Erilaisuuteen vaikuttaa monikin tekijä, joista vähäisimpiä eivät ole kuntien asukasmäärä ja asukkaiden tarvitsemat palvelut ja kunnan taloudelliset resurssit ja kunnan elinkeinorakenne. Pienemmissä kunnissa yksityisen palvelutuottajan palveluasumista ei juuri ole tarjolla, mutta mitä isommaksi kunta on kasvanut, niin sitä enemmän löytyy julkisten palvelujen lisäksi yksityisiä palveluja eikä isossa kaupungissa tultaisi toimeenkaan ilman yksityistä palvelutarjontaa. Palveluasumisen rakentamisen tulee olla monimuotoista ja pitää olla myös hankkeita, joissa voidaan hyödyntää ARA:n rahoitusta (ARA = Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus).

Pirhalla ja kunnilla on enemmän yhteistyön mahdollisuuksia ja yhteistyötä vaativia asioita kuin aikaisemmin oli kunnilla ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä ja Pirkanmaan aluepelastuslaitoksella. Nyt yhteistyötä tulee tehdä enemmän myös kiinteistötoimessa, kaavoituksessa (kaavoituksessa otettava huomioon asumispalvelukohteiden rakentamisen mahdollisuus), hyvinvointi- ja kulttuuripalveluiden ennaltaehkäisevien toimien suunnittelussa ja viime päivinä erityisesti puhuttaneissa oppilashuollon palveluissa. Tätä listausta voisi vielä jatkaa, mutta tärkeintä on panostaa yhteistyöhön jokaisen Pirkanmaan kunnan asukkaiden hyväksi.

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)

aluevaltuutettu, konserni- ja toimitilajaoston jäsen

Julkaistu ensimmäisenä LVS:n sivulla 10.4.2024

Viime viikonloppuna kuulin väitteen, jossa todettiin, että sote-asiat eivät kuulu EU:lle mitenkään. Oli pakko omassa puheenvuorossa todeta, että väite on väärä. EU-vaaleissa on hyvä muistaa, että jäsenmaiden sosiaali- ja terveyspalveluita ohjataan myös EU-tasoisella säännöstöllä, joka jäsenmaiden täytyy ottaa huomioon kansallisten lakien valmistelussa ja käyttöönotossa. Nämä vaikuttavat kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaan. Tämänhetkinen globaali, koko maapalloa koskeva, keskustelu turvallisuudesta ja ilmastonmuutoksesta on peittänyt alleen keskustelun EU:n vaikutuksesta sote-lainsäädäntöön, johon ei juuri nyt kohdistu isoja EU-tason muutoksia, vaikka keskusteluja esimerkiksi tekoälyn ja robotiikan kasvavasta merkityksestä käydäänkin.

Yhden näkökulman haluan nostaa esille. Euroopan komissio on 3.3.2021 julkaissut selkokielellä EU:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan strategian (Vammaisstrategia), Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva strategia 2021–2030. STM 2021 (pdf 1.3 Mt, Valtioneuvosto). Vanha strategiakausi oli 2010-2020. https://valtioneuvosto.fi/documents/1271139/48496178/EU+vammaisstrategia+selkokieli.pdf. Nykyinen selkokielinen versio on kirjoitettu niin, että se on ymmärrettävä kaikille lukijoille. Strategian alussa todetaan, että kaikki Euroopan unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet YK:n yleissopimukseen vammaisten ihmisten oikeuksista ja sopineet, että ne toteuttavat sopimusta ja suojelevat vammaisten ihmisten oikeuksia.

Vammaisstrategia on suunnitelma, jossa todetaan, miten komissio aikoo suojella vammaisten oikeuksia seuraavan 10 vuoden aikana. Strategiassa on vahvasti esillä esteettömyys, josta todetaan, että asiat ovat esteettömiä, jos niitä pystyvät käyttämään vammaiset henkilöt ja kaikki muutkin. Tästä mainitaan myös esimerkkejä: Rakennus ei ole esteetön, jos siinä ei ole pyörätuolin käyttäjän tarvitsemia ramppeja; Puhelin ei ole esteetön, jos sokea ei pysty sitä käyttämään; Jos tietoja ei ole helppo lukea, älyllisesti kehitysvammaiset eivät pysty niitä ymmärtämään. Tiedon esteettömyys, saavutettavuus, ymmärrettävyys haastaa sekä kuntien että hyvinvointialueiden viestintää ja tiedottamista eikä tässä asiassa ole vielä edetty vaadittavalle laatutasolle.

Strategian mukaan komissio aikoo tehdä töitä jäsenmaiden kanssa, jotta vammaiset ihmiset voivat nauttia samoista oikeuksista ja mahdollisuuksista kuin muutkin ihmiset, saada tarvittavaa tukea hyvään elämään sekä saada oikeudenmukaista ja kunnioittavaa kohtelua ja voivat päättää omasta elämästään. Strategiassa kiinnitetään huomiota esim. terveydenhuollon saatavuuteen, jotta vammaisetkin ihmiset voivat käydä lääkärissä, ostaa tarvittavat lääkkeet ja saada yhtä hyvää hoitoa kuin muutkin ihmiset. Vammaisille terveydenhuolto voi olla liian kallista, olla liian kaukana ja tilat olla esteellisiä.

Jokaisessa rakentamis- ja korjaushankkeessa sekä palvelujen kehittämisessä Pirhan sekä kuntien tuleekin ottaa tavoitteeksi saatavuus, esteettömyys ja saavutettavuus.

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)

aluevaltuutettu

Viime viikkojen aikana erilaisissa keskusteluissa sekä lehtien palstoilla on kannettu aivan aiheellisesti huolta siitä, miten ne vanhuksille ja ikäihmisille tarkoitetut palvelut toteutuvat, jotka eivät suoraan ole terveys- ja sosiaalipalveluita koskevien lakien perusteella hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla. Näillä palveluilla tarkoitetaan usein niitä virkistys- ja hyvinvointipalveluita, jotka kunnissa toteutettiin esimerkiksi sosiaali- ja vapaa-aikapalveluiden yhteistyönä. Osa kuntouttavasta päivätoiminnasta oli toteutettu yhteistyössä kunnan kulttuuri- ja liikuntapalveluiden kanssa. Toteutustavat olivat kuntakohtaisia ja siksi erilaisia, mutta tavoitteena oli ennalta ehkäistä ikäihmisten fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn alentumista sekä ylläpitää toimintakykyä ja siten tukea omassa kodissa asumisen ja itsenäisen elämän edellytyksiä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen yhteydessä on erityisesti painotettu sitä, että kunnilla on edelleen vastuu kaikkien asukkaidensa terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä sairauksia ennalta ehkäisevästä toiminnasta. Vaikka asukkaalla olisi jokin sairaus tai elämäntilanne, jossa hän tarvitsee hyvinvointialueen tuottamia sosiaali- terveys- tai pelastuspalveluita, niin hänenkin terveytensä ja hyvinvointinsa edistäminen on otettava huomioon kuntien järjestämissä ja tuottamissa palveluissa.

Jotta tämä kokonaisuus voi toimia asukkaiden näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla, niin kuntien ja Pirkanmaan hyvinvointialueen on toimittava hyvässä yhteistyössä, josta käytetään monille vierasta sanaa, integraatio. Pirhan integraatiotoiminnasta vastaa integraatiojohtaja Tuukka Salkoaho. Toimialueeseen kuuluu viisi eri yksikköä, jotka ovat: hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, yhdyspintapalvelut, jatkuva kehittäminen, ikäihmisten palvelujen ohjelma ja erillishankkeet. Yhdyspintapalvelut tarkoittavat kuntien ja Pirhan yhteisesti tarjoamia palveluita, joiden on tarkoitus olla saumattomia ja sujuvia. Pirkanmaan hyvinvointialueen aluehallitus on kokouksessaan 20.2.2023 hyväksynyt Pirkanmaan kuntien, hyvinvointialueen ja maakunnan liiton (Pirkanmaan liitto) puitesopimuksen yhteistyörakenteiden ja toimintatapojen periaatteista. https://pirha.cloudnc.fi/fi-FI/Toimielimet/Aluehallitus/Kokous_2022023/Pirkanmaan_kuntien_hyvinvointialueen_ja_(4649)

Pirhan nettisivujen mukaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmälle kuuluvat väkivallan ehkäisy, kulttuurihyvinvointi, ehkäisevä päihdetyö, ravitsemusohjaus, liikuntaneuvonta ja elintapaohjaus. Lempäälän ja Vesilahden yhteyshenkilö on yhdyspintapäällikkö Mia Lumio.

Meillä kuntien ja hyvinvointialueen toimijoilla on vaikuttamismahdollisuus siihen, miten tätä yhteistyötä toteutetaan. Tärkeää on huolehtia siitä, että kukaan ei jää osallisuuden ja yhteisöllisyyden ulkopuolelle, ei edes 96-vuotias ikäihminen, joka ei tarvitse päivittäistä hoitoa ja hoivaa, vaan yhteistä tekemistä ja osallistumista, sitä virkistymistä, jota yhteiset tapaamiset tarjoavat.

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)

Pirkanmaan aluevaltuutettu,

Hyvinvointialueen konserni- ja toimitilajaoston sekä

Hoito- ja hoivaeettisen neuvottelukunnan jäsen

Julkaistu tammikuun lopulla 2024 LVS:n sivuilla

Hyvinvointialueen virallista toimintaa on kohta takana ensimmäinen vuosi ja aluevaltuutetut ovat opetelleet uuden organisaation päätösten tekemistä sekä ihmetelleet valtuuston roolin pienuutta ja aluehallituksen päätösvallan suuruutta. Osalle valtuutetuista roolin pienuus sopii ja osalle ei. Tämänhetkistä hallintosääntöä osa haluaa selkeästi muuttaa, mutta sen käsittelyyn saaminen on hidasta. Välillä tuntuu, että hallintosäännön uudistamisen kanssa halutaankin hidastella, jotta valtuusto ei tekisi sellaisia muutoksia, joita ylimmässä hallinnossa ei haluta tehtäväksi.

Hallinto ja sen rakenteet ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpiä ovat ne palvelut, joita
pirkanmaalaiset asukkaat tarvitsevat. Hyvinvointialueeseen kohdistuvat suuret toiveet ja
odotukset odottavat vielä täyttymistään. Nyt suurimmaksi toimintaa ohjaavaksi arvoksi on noussut raha ja taloudellinen kestävyys sekä hyvinvointialueen lainanottovaltuuden varmistaminen, jotta palvelutuotannossa tarvittavat uudet rakennukset saadaan rakennettua. Talouden rinnalla tärkein voimavara on osaava, kehittyvä ja työhönsä sitoutunut henkilöstö. Menossa olevat ja tulevatkaan yt-prosessit eivät ole toivottuja, mutta ovat välttämättömiä, jotta esimerkiksi hallintoa voidaan uudistaa. Kaikille on kuitenkin töitä, vaikka ei välttämättä samassa tehtävässä, jossa hyvinvointialueella aloitti. Tuhannet sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen ammattilaiset tulevat edelleen tekemään työtään samoissa tehtävissä, joihin kunnista ja kuntayhtymistä siirtyivät. Vuoden 2023 aikana on tehty päätöksiä, jotka ei kaikkia Pirkanmaan kuntia tyydytä. Esimerkkinä
voidaan mainita terveyskeskusten vuodeosastojen lakkauttamiset joillakin paikkakunnilla osana palveluverkkouudistusta. Vuodeosastot ovat tärkeitä, mutta ne eivät voi olla ihmisen kotina, vaan asuminen pitää olla toteutettuna muualla, esimerkiksi tehostetun palveluasumisen yksikössä. Mielestäni on hyvä, että kunnat ottavat kantaa asukkaidensa palvelujen puolesta. Arvostan myös järjestöjen kannanottoja. Lisäksi toivon keskusteluun hyviä ideoita palvelujen uudistamiseksi ja parantamiseksi.

Vuoteen 2024 kohdistuu suuria odotuksia ja huolen aiheita. Odotan, että hallinnon rakenteet kehittyvät ja palvelut tehostuvat siten, että jonot lyhentyvät ja lapset, nuoret, ikäihmiset ja vammaiset saavat tarvitsemansa palvelut, joissa otetaan huomioon yksilölliset tarpeet. Odotan, että kuntien ja hyvinvointialueen kaikkien toimijoiden välinen yhteistyö kehittyy. Odotan, että Pirhan viestintä ja tiedottaminen kehittyy ja tiedon saavutettavuus paranee. Odotan, että hallinnon byrokratia kevenee ja päätöksiä vaikkapa vammaisten ja vanhusten asunnon muutostöistä ja apuvälineistä tehdään nopeammin kuin nyt. Näiden odotusten täyttämiseksi teemme aluevaltuustossa työtä tulevana vuonna.

Kiitän lukijoita ja yhteistyökumppaneita vuoden 2023 yhteistyöstä. Toivotan kaikille Parempaa

Hyvinvointia vuodelle 2024!

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)
Pirkanmaan aluevaltuutettu,
Hyvinvointialueen konserni- ja toimitilajaoston sekä
Hoito- ja hoivaeettisen neuvottelukunnan jäsen

Suomessa hyväksyttiin vuonna 2010 terveydenhuoltolaki, jossa säädetään hoitoon pääsystä. Lain mukaan ensiapuun ja kiireelliseen hoitoon on päästävä heti asuinpaikasta riippumatta. Tähän ei ole tullut muutosta hyvinvointialueita koskevan lain säätämisen yhteydessä.

Kiireellisestä hoidosta ja päivystyksestä säädetään terveydenhuoltolain lisäksi päivystys-asetuksessa. Henkilö voi tarvita kiireellistä hoitoa monesta eri syystä, jolloin vamman, äkillisen sairauden, toimintakyvyn alenemisen tai pitkäaikaissairauden äkillisen muutoksen vuoksi hoidon antamista ei voida siirtää tilanteen vaikeutumatta. Hyvinvointialueen vastuulla on järjestää terveydenhuollon päivystyspalvelut sekä sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipäivystys.

Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuutetut ovat kiinnittäneet huomiota jono -keskuste-luun, joka on koskenut erityisesti kiireetöntä hoitoa. On hyvä, että Valvira on tarttunut asiaan, kuten aluevaltuutettu Jocka Träskbäck kolumnissaan (L-VS 2.8.) kirjoitti. Valviran yksi tavoite on kiinnittää huomiota siihen, että pitkien jonojen lyhentämiseksi on löydettävä ratkaisuja nopeasti, jotta asiakkaat saavat tarvitsemansa hoidon ja kuntoutuksen ilman väsyttävän pitkää jonottamista. Lain mukaan terveyskeskukseen on saatava puhelinyhteys välittömästi tai siellä on voitava käydä. Aika vastaanotolle on saatava kolmen arkipäivän kuluessa yhteydenotosta ja hoitoon on päästävä kolmessa kuukaudessa. Hammashoidossa tämä aika voidaan ylittää kolmella kuukaudella, jos potilaan terveys ei vaarannu. Erikoissairaanhoitoon pääsylle, hoitotarpeen arvioinnille ja hoitotoimenpiteille on laissa säädetty omat aikarajansa.

Jonot eivät syntyneet hyvinvointialuelakien säätämisen vuoksi eikä laissa olevien vikojen vuoksi. Hyvinvointialueet ovat toimineet vasta reilun puoli vuotta, joten isoja jonojen purkamisia ei ole vielä ehditty tehdäkään ja kesäaikana on työntekijöistäkin ollut vajetta. Koronavuosien vaikutusta hoitojonojen kasvuun ei myöskään voi unohtaa. Kun hyvinvointi-aluelait valmisteltiin ja hyväksyttiin, niin keskusteluissa todettiin, että laissa on kohtia, joita on kertyvän kokemuksen perusteella korjattava. Lain säätämistä kannatti eduskunnan enemmistö ja tiedämme, että nykylakia edeltänyt ehdotus kaatui eduskunnan valiokuntien käsittelyssä esille tulleisiin vikoihin.

Pääministeri Orpon johdolla kootussa hallitusohjelmassa on otettu huomioon hoitojonojen purkaminen ja siihen on osoitettu määrärahaakin. Tämä on hyvä tavoite ja toivottavasti toteuttamiseen löytyy hyvät keinot eivätkä jonot kasva uudelleen, kun ne saadaan purettua. Hyvinvointialueita koskevan lain säätämi-senkin tavoitteena on toiminnan tehostaminen ja uusien toimintatapojen kehittäminen.

Jokainen aluevaltuutettu varmasti tekee parhaansa, jotta Pirkanmaalla päästään jonojen hallinnassa sekä terveys- että sosiaalipalveluissa lakien edellyttämälle tasolle.

Artikkeli julkaistu LVS:n sivuilla 9.8.2023

Hyvinvointialueiden tehtävä on turvata alueensa asukkaille riittävät ja laadukkaat sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut. Tämä koskee kaikkia vuodenaikoja. Ihmisten sairastuminen ja avuntarve voi alkaa kaikkina kuukausina, kaikkina päivinä. Jotta palvelut ovat sujuvia myös työntekijöiden loma-aikoina, niin kesätyöntekijöiden saaminen on erittäin tärkeää. Kesätyöntekijöiden lisäksi meillä on pulaa vakituiseen työsuhteeseen tulevista työntekijöistä. Koska vaje työvoimasta on valtakunnallinen ja suuri, niin sitä ei paikata vain koulutusmääriä lisäämällä. Siksi ammattilaisia pyritään palkkaamaan Suomen ja EU:n ulkopuolelta. Hallitusohjelmassa tästä on omat kirjauksensa, jotka tulevat punnittaviksi aikanaan, kun niitä toteutetaan.

Harva meistä tietää, että WHO (Maailman terveysjärjestö, World Health Organization) pitää yllä listaa maista, joista sote-ammattilaisia ei pitäisi palkata. Yksi perusteluista on se, että esimerkiksi hoitajia tarvitaan näissä maissa itsekin, vaikka maalla ei olisikaan varaa palkata heitä riittävästi. WHO on laskenut, että Suomessa on noin 210 hoitajaa 10 000 asukasta kohden ja esimerkiksi Sambiassa vastaava luku on noin 17. Suomen sosiaali- ja terveysministeriön suositus on, että Sambian kaltaisista maista työvoimaa ei tulisi rekrytoida. Houkutus on kuitenkin suuri, jopa molempiin suuntiin. Meillä on houkutus palkata heitä, koska meillä on tarve saada hoitajia ja heillä on houkutus tulla Suomeen palkkatyöhön, koska omassa maassa ei ole tarjolla palkkatyötä, mutta vapaaehtoistyötä riittää.

Mielestäni työvoiman palkkaamisen tulee olla eettisesti kestävää. Tällä tarkoitan sitä, että emme houkuttele Suomeen ammattilaisia maista, joissa on pula osaavista ammattilaisista itselläänkin. Usein tätä pulaa on kehittyvissä maissa, joissa voi olla koulutusta, mutta ei riittävästi vastaamaan oman maan tarpeisiin. Lisäksi haasteena on erilaiset koulutusjärjestelmät ja niiden vaativuustasot. Tämä haaste voi olla myös toisin päin. Esimerkiksi ainakin muutama vuosi sitten suomalainen fysioterapeuttikoulutus riitti Namibiassa liikunnanopettajan tehtäviin, mutta fysioterapeuttipätevyyden saamiseksi piti suorittaa lisäkursseja. EU:n jäsenmaissa tutkintojen ja koulutusten sisältöjä on pyritty harmonisoimaan, jotta ne paremmin tukisivat myös työvoiman liikkuvuutta.

Suomessa on tarpeellista saada sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista suurin osa kesäksi töihin, mutta onko työn tekeminen kesällä houkutteleva vaihtoehto, jos opiskelu koetaan henkisesti ja fyysisesti rasittavaksi. Moni opiskelija valitsee kesäloman eikä työtä, jos se on taloudellisesti mahdollista. Hyvinvointialueiden vetovoimaisuutta kesätyöpaikkoina tuleekin parantaa ja tuoda esiin työn hankalien puolien lisäksi myös olemassa olevia hyviä puolia. Harmillisesti keskustelusta lähes puuttuu hyvien, työntekijöitä palkitsevien asioiden olemassaolo.

(artikkeli julkaistu LVS:n sivulla heinäkuussa 2023)

Pirkanmaan hyvinvointialue järjestää palveluita asukasmäärälle, joka on vähän yli puoli miljoonaa. Pelastuslaitospalvelut oli jo keskitetty Tampereen kaupungin hallintoon isäntäkuntamallilla. Sote-uudistus koskee kaikkia sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluja, jotka ovat vuoden alusta yksissä käsissä. Monet asiat vaativat vielä pohdintaa, kehittämistä ja päätöksiä. Haasteita on nyt ja tulevina vuosina. Siitä pitää huolen esimerkiksi Pirkanmaalla jatkuva väestön kasvu, mielen sairauksien määrän kasvu ja ikääntymisen myötä kasvavat palvelutarpeet. Kun tähän lisätään henkilöstöpula ja huoli rahojen riittävyydestä, niin työtä ratkaisujen löytämisessä riittää.

Hallitusohjelmaneuvottelijoilla ja uudella hallituksella on iso työsarka miettiessään tulevien vuosien resurssipäätöksiä. Tärkeää on turvata hyvinvointialueille riittävät taloudelliset resurssit ja antaa alueille riittävät lainanottovaltuudet, koska esimerkiksi Pirkanmaalla on tarve rakentaa uutta ja peruskorjata vanhaa rakennuskantaa.  Rakennusten uudistaminen mahdollistaa toiminnan tehostamisen, hoitoketjujen kehittämisen ja parantaa työolosuhteita sekä lisää alan houkuttelevuutta. Hallitusohjelmassa tulee kiinnittää huomiota sosiaali- ja terveys- sekä pelastusalan koulutukseen ja aloituspaikkojen määriin, mutta tämä ei ratkaise akuuttia, käsissä olevaa henkilöstövajautta. Myös työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan. Palveluiden tuottamisen siirtäminen yksityissektorille ei voi olla päätavoite. Hyvinvointivaltiossa on tärkeää, että yksityinen palvelutuotanto täydentää julkisia palveluja.

Kolumnissaan (LV-S 19.4.) Piikki epäilee, että poliittiset päättäjät eivät olisi tiedostaneet eivätkä huomanneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uutisointia venyneistä jonoista. Kyllä on huomattu ja ratkaisuja etsitään yhdessä, mutta sekin on pakko todeta, että tätä ei korjata vain tahtomalla, vaan tekoja tarvitaan. Tarvitaan sekä nopeasti toteutettavia keinoja että pitkäjänteistä toiminnan kehittämistä. Pirkanmaan hyvinvointialue ei suinkaan ole ainoa, jossa jonot ovat pidentyneet erityisesti kiireettömään hoitoon. Syitä tähän on monia ja jonojen kasvuun on vaikuttanut myös koronapandemia, jolloin kiireettömiä hoitoja siirrettiin. Mitä tulee puhelinsoittoihin ja takaisinsoittopalveluun, niin tähän on ratkaisuja tehtykin.

Hyvinvointialue on toiminut neljä kuukautta, joten ei voida olettaa, että kaikki asiat olisi jo saatu ratkaistua. Hallintoa ja sen laajuutta on helppo kritisoida ja kritiikin ohessa olisikin hyvä esittää ratkaisuehdotuksia. Jokaisella työntekijällä on kuitenkin oikeus tietää oma esihenkilönsä ja sen organisaation rakenne, jossa on töissä. Hallinnon rakenteet vaativat kehittämistä ja myös sitä hyvinvointialueella tehdään, mutta ensisijaista on turvata asukkaiden tarvitsemat palvelut. Pirkanmaan hyvinvointialue valmistautuu syksyllä voimaan tulevan lain muutokseen, jotta asiakkaan hoidon tarpeen arviointi toteutuu lain määräyksen mukaisesti.

Julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 26.4.2023