Julkaistu

Hyvää palvelua viimeiselle matkalle

Kun mietin tämän kertaisen kirjoitusvuoroni aihetta, niin kysyin useammankin mielipidettä, että voinko tuoda esille vainajapalvelut, koska niistä iso osa on myös hyvinvointialueen vastuulla ja toteuttamia. Sain kannustavia mielipiteitä. ”Hyvä nostaa esille sellaisiakin asioita, joista yleisesti ei ole keskusteltu tai jotka ovat ehkä unohtuneetkin keskustelusta.”

Yleiseen keskusteluun nousee harvoin ihmisen kuolemaan ja etenkin kuoleman jälkeisiin päiviin ja viikkoihin liittyvät sosiaali- ja terveyspalvelut mukaan lukien hautaus- ja kuljetuspalvelut. Virallisesti kuoleman jälkeisistä toimista puhutaan vainajapalveluina.

Palvelujen kokonaisuus on vaikeasti hahmotettavissa sekä tavallisille ihmisille että sote-ammattilaisille. Usein palvelut ja käytännötkin ovat vieraita, jos ei ole ollut omaisena tai läheisenä miettimässä, mitä kuoleman jälkeen pitäisi tehdä ja mihin ottaa yhteyttä. Jos
kuolema tapahtuu äkillisesti esimerkiksi kotona, niin ohjeena on soittaa hätänumeroon 112 tai vaihtoehtoisesti terveyskeskuksen päivystysnumeroon.

Alun perin asia tuli ajatuksiini kesäkuussa, kun olin mukana Lempäälän seurakunnan kirkkoneuvoston katselmuskierroksella Ristimäen hautausmaalla. Esillä oli myös tarve saada Ristimäen kappeliin lisää kylmätiloja, koska vainajien säilytykseen tarvittavista tiloista on välillä pulaa. Tästä syystä heitä on tarpeen säilyttää Lempäälän ulkopuolella, vaikka terveyskeskuksenkin yhteydessä on kylmäsäilytystiloja. Hyvä olisi, että vainajat saisivat odottaa hautausta yhdessä paikassa, jotta kuljettamista ei tarvitsisi tehdä useampaan kertaan.


Kylmäsäilytys voi ruuhkautua muistakin syistä kuin tilojen riittämättömyydestä. Kirkolliset toimitukset voivat ruuhkautua, kun hautauspäiviksi toivotaan eniten viikonloppuja, mutta henkilöstöä ei ole riittävästi. Vaihtoehtona tarjotaan myös arkipäiviä, vaikka se ei ole omaisten ensisijainen toive.

Ihmisen kuoleman jälkeen tapahtuvat asiat toteutuvat useiden lakien perusteella, joita ovat muun muassa Hautaustoimilaki 457/2003, Kirkkolaki 1054/1993, Laki ortodoksisesta kirkosta 985/2006, Terveydensuojeluasetus 1280/1994.

Suomessa käytännön viranomaisvalvonta on kahdella valtion organisaatiolla. THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) vastaa kuolemaan johtaneiden syiden selvittämisen ohjauksesta ja valvonnasta. Aluehallintoviraston (AVI) vastuulle kuuluu vainajan käsittelyn ja hautaamisen valvonta terveydensuojelun näkökulmasta. THL teki vuosina 2019 ja 2020 kyselyn vainajien käsittelyyn ja säilyttämiseen liittyville toimijoille. Kartoituksessa haluttiin saada selville kehittämistarpeita, jotka liittyvät vainajien käsittelyyn, kylmäsäilytystilojen ylläpitoon, riittävyyteen ja tietojen kirjaamiseen. www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140596/URN_ISBN_978-952-343-567-4.pdf

Keskeinen viesti selvityksen pohjalta on, että kaikilla suuralueilla (Hyvinvointialueilla) vainajatoiminta olisi tarpeen nostaa kehittämisen osa-alueeksi ja laatia alueellinen vainajien säilyttämisen ja logistiikan strategia sekä asiaa täydentävät ohjeet ja prosessikuvaukset. Kartoituksessa todetaan, että mukaan tulisi ottaa kaikki tahot, jotka prosesseihin osallistuvat, erityisesti terveydenhuolto, vanhuspalvelujen tuottajat, hautaustoimistot, kuljetusyritykset sekä seurakunnat. Mielestäni läheisten ääntä tulisi myös kuulla
kehittämistyössä.


Pirkanmaan hyvinvointialue voisi olla vainajapalveluidenkin osalta yhteistyön ja palvelujen kehittämisen kärjessä. Tärkeintä on kuitenkin, että vainaja ja omaiset saavat hyvät palvelut kuolemankin yhteydessä, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelumme on järjestetty ja rakennettu erityisesti elämän ylläpitämistä eikä kuoleman jälkeistä elämää varten.

Artikkeli julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 10.8.2022


Tuula Petäkoski-Hult
aluevaltuutettu, konserni- ja toimitilajaoston jäsen

Julkaistu

Pyörätuoli omien tarpeiden ja mittojen mukaan

Parin koronavuoden jälkeen sain jälleen käydä Apuvälinemessuilla toukokuun puolivälissä Helsingissä. Ensimmäinen laaja messutapahtuma, jossa oli tutustuttavana ja kokeiltavana monenlaisia vammaisille ihmisille ja heidän avustajilleen tarkoitettuja arjessa ja opiskelussa tarvittavia apuvälineitä, pidettiin Jyväskylässä vuonna 1985. Useimmiten nämä messut on pidetty Tampereella, minne tapahtuma palaa marraskuussa 2023. Olen käynyt joka toinen vuosi toteutuneessa tapahtumassa joka kerta ja aina oppinut tai havainnut jotain uutta.

Nyt tämän vuoden messuilla keskustelin pyörätuoleja tarjoavien ja valmistavien tahojen kanssa haasteista, joita heidän varsinaisilla asiakkaillaan eli vammaisilla pyörätuolien tarvitsijoilla on. Jälleen kerran suuren ongelman vammaisille ihmisille ja samalla myös pyörätuolien valmistajille ja maahantuojille aiheuttaa hankintalaki ja etenkin sen soveltamisessa käytettävät periaatteet ja kriteerit, jotka hankintaorganisaatio eli useimmiten kunta tai kuntien muodostama hankintayksikkö yksipuolisesti päättää.  Sain kuulla, että kriteerinä on 100 %:n painotuksella hinta. Esimerkiksi välineen tai palvelun laadulla, sopivuudella, toimituksen varmuudella tai apuvälineen toimitusmatkan pituudella ei ole mitään merkitystä. Kuitenkin kaikki kuntoutuksen ammattilaiset tietävät, että apuvälineen tulee soveltua käyttäjälleen yksilöllisesti kuin hanska tai lenkkarit, jotta se palvelee monivuotista käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla. Epäsopiva pyörätuoli voi saada aikaan uusia terveysongelmia, esimerkiksi selän ja lonkkanivelten virheasennot ja erilaiset painehaavaumat ovat tuttuja hankaluuksia, jotka aiheuttavat uutta hoidon tarvetta.

Onko oikein, että vammattomat ihmiset päättävät yksin vammaisten ihmisten puolesta, mikä heille on paras apuväline? Moniko meistä suostuisi siihen, että kaupassa on tarjolla vain yhtä, halvinta lenkkarimallia, josta tehtäisiin vain eri kokoja ja ehkä kahta kolmea eri väriä?

Pyörätuoleja käytetään monenlaisissa ympäristöissä sen mukaan, missä ihmiset asuvat ja tekevät työtä. Sen tulee soveltua liikkumiseen yhtä hyvin sisä- kuin ulkotiloissa. Vammaisten urheilussa tarvitsemat apuvälineet ovat asia erikseen ja niihin voi saada tukea eri tavoin kuin arkielämässä muuten tarvittaviin apuvälineisiin.

Mielestäni apuvälinehankintojen kriteereihin on otettava mukaan myös laatutekijöitä eikä kilpailuttaa apuvälinetoimittajia tai -valmistajia vain hinnalla. Lisäksi käyttäjän, välineen tarvitsijan mielipidettä on kuultava ja otettava se vakavasti. Siten lenkkitossujakin kehitetään.

Helsingissä messupisteellä kävi yksi pyörätuolin käyttäjä, jonka tuoliin oli vaihdettu uudet jousitukset, joiden ansiosta pyörätuolin sopivuus parani ja lyhyellä matkallakin ilmaantuneet selkäkivut hävisivät. Nyt hän pystyy kivutta tekemään jopa 10 kilometrin kuntoilulenkkejä. Emme me tossujen kuluttajatkaan huonoja jalkineita pitkään pidä, miksi pyörätuolin käyttäjän pitäisi tyytyä epäsopivaan välineeseen.

Tavoitteenamme tulee olla laadukas, jokaisen ihmisen hyvinvointia tukeva arki myös heille, jotka tarvitsevat apuvälineitä omassa arjessaan.

Tuula Petäkoski-Hult, FT, ft

Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutettu ja Lempäälän kunnanvaltuutettu

Julkaistu Aamulehdessä toukokuussa 2022

Julkaistu

Hyvinvointialue vuokraa ja omistaa satoja toimitiloja

Jotta Pirkanmaan asukkaat saavat tarvitsemansa sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut, niin tätä varten alueella tarvitaan satoja toimitiloja. Hyvinvointialueen valmisteluvaiheessa jokaiselta kunnalta pyydettiin luettelo tiloista, joissa tuotetaan sote- ja pelapalveluita kuntien asukkaille.

Saatujen ilmoitusten mukaan hyvinvointialueelle on siirtymässä 687 toimitilaa, jotka ovat 634:ssa kohteessa. Samassa rakennuksessa voi siis olla useampi toimitila. Hyvinvointialueelle siirtyy 286 toimitilavuokrasopimusta ja luvussa ovat mukana myös pelastuslaitoksen sopimukset. Selvityksen mukaan uudet vuokrasopimukset tarvitaan vähintään 348:sta toimitilakohteesta.


Kuntia on pyydetty ilmoittamaan myös investointitarpeista ja voidaan todeta, että rakenteilla olevia toimitilahankkeita on vähän, joista merkittävin on Nokian hyvinvointikeskus. Tämä hanke on kiinnostava myös Lempäälässä, koska tälläkin hetkellä osa terveyskeskuksemme toimitiloista on vuokrattu Nokian kaupungille, koska Nokia tarvitsi väistötiloja rakentamisen ajaksi, kun kaupungin omat rakennukset ovat pois käytöstä.


Tulevia uudisrakennustarpeita on lähinnä Pirkanmaan keskuskaupungin läheisyydessä sekä
erilaisten asumispalveluiden ja paloasemien osalta ympäri Pirkanmaata. Uudisrakentami-sen lisäksi kunnissa odottaa kymmeniä rakennuksia, jotka ovat peruskorjauksen tarpeessa. Näistä syistä onkin tärkeää, että hyvinvointialueella aloitetaan mahdollisimman pian selvitys- ja suunnittelutyö, jonka pohjalta luodaan investointiohjelma, jossa määritellään mitä, mihin ja milloin rakennetaan tai peruskorjataan ottaen huomioon tilojen esteettömyys ja palvelujen saavutettavuus. Väistötiloihin varautuminen korjauksen ja rakentamisen ajaksi on myös välttämätöntä. Ihmisiä ei voi hoitaa ja hoivata eikä pelastuskalustoa säilyttää ja huoltaa epätarkoituksenmukaisissa tiloissa. Asukkaat tarvitsevat hyvät palvelut ja työntekijät hyvät työtilat ja -välineet.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri lakkaa olemasta nykyisenlaisena ja kiinteistöjä siirtyy siksi
hyvinvointialueen omistukseen. Tilat ovat ennen kaikkea erikoissairaanhoidon palvelutiloja, jotka pääosin ovat keskittyneet ns. Taysin kampukselle Tampereelle, mutta myös pieneltä, mutta merkittävältä osin Sastamalaan ja Valkeakoskelle.

Edellä kerrotun lisäksi toimitiloja sote-palveluita varten on myös kouluissa ja näitä on ilmoitettu 161 kappaletta. Terveyskeskuksina toimivia kohteita on nyt 44, kun pari kolme vuotta sitten niitä oli vielä 56. Vanhusten ja vammaisten tarvitsemia asumispalveluja tuotetaan palvelusopimusten perusteella useissa sellaisissa kohteissa, jota eivät ole siirtymässä hyvinvointialueen vuokralle.


Ei siis ole aivan se ja sama, millaista palveluiden ja kiinteistöjen verkostoa Pirkanmaan
hyvinvointialue hallitsee ja omistaa. Jo nyt voidaan sanoa, että toimitilakulut ovat arviointien
perusteella vuosittain lähes180 miljoona euroa, mistä puuttuu vielä investointikulut. Tämän
kiinteistömäärän ylläpitäminen, huolto- ja korjaustarpeet vaikuttaa myös pirkanmaalaisten
työpaikkojen määrään ja tarjoaa monelle opiskelijalle harjoittelu- ja työpaikan.


Tuula Petäkoski-Hult (sd.)
Aluevaltuutettu, konserni- ja toimitilajaoston jäsen,
Lempäälän kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja

Julkaistu

Hyvinvointialueen ja yrittäjien yhteistyö on välttämätöntä

Pirkanmaan hyvinvointialueen on järjestettävä asukkailleen monia palveluja, jotka ovat isolta osalta yksin yrittäjien tai muutamia ihmisiä työllistävien yritysten tuottamia. Hoitoa ja hoivaa ostetaan myös isommilta toimijoilta, koska hyvinvointialueen tilat ja henkilöstö eivät riitä tuottamaan esimerkiksi palveluasumista tai tehostettua palveluasumista ja kotiin vietäviä palveluja kaikille tarvitsijoille.

Vähemmälle huomiolle ovat jääneet pienten yritysten (1-5 henkilöä työllistävät) tuottamat kuntoutus- ja terapiapalvelut tai vaikkapa diabeetikoiden säännöllisesti tarvitsema jalkahoito. Monesta muusta puhumattakaan. Pieniä toimijoita ovat monet fysio-, toiminta-, puhe- ja psykoterapiapalveluja tuottavat yritykset. Näitä palveluja käyttävät työikäiset, eri tavoin vammaiset ihmiset tai pitkäaikaissairauteen sairastuneet kuntoutujat. Monet lapset ja nuoret ovat myös näiden palveluiden tarvitsijoita.

Eri kokoisiltä yrityksiltä hankitaan esimerkiksi vanhusten ateriapalveluja, vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisia henkilökuljetuspalveluja ja asunnon muutostöitä. Myös vammaisten ja vanhusten liikkumisen, kuulon ja näön apuvälineitä hankitaan kotimaisilta ja ulkomaisilta yrityksiltä.

Palveluseteli ja henkilökohtainen budjetointi ovat hyviä vaihtoehtoja palvelujen järjestämisessä. Ne lisäävät myös palvelujen käyttäjien omia mahdollisuuksia valita palveluntuottajansa ja esimerkiksi palveluasumisen paikkansa. Osa vanhuksista on läheistensä kanssa valinnut lapsen kotipaikkakunnalla sijaitsevan palveluasumispaikan ja osa oman kotipaikkakuntansa palvelun. Vaihtoehtoja siis on.

On tunnustettava, että Pirkanmaan asukkaiden hyvinvointi on kiinni myös siitä, miten hyvin Pirkanmaan hyvinvointialueen hankintayksikkö onnistuu hankkimaan ja kilpailuttamaan tarvittavat palvelut.  On pidettävä huolta siitä, että pienilläkin yrityksillä on mahdollisuus pärjätä kilpailutuksissa ja ilmoittautumisissa palvelujen tuottajiksi. Aluevaaliehdokkaana pidän tärkeänä, että Pirkanmaan hyvinvointialue tulee onnistumaan palvelujen hankinnassa ja tekee hyvää yhteistyötä eri kokoisten yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden (yhdistykset ja säätiöt) kanssa.

Kuljetuspalveluiden hankinta on osaamista vaativaa.

Tuula Petäkoski-Hult

Julkaistu

Perhelääkärimalli on kiinnostava ja hyvä niin

Hienoa, että useampikin puolue on kiinnostunut perhelääkärimallista ja sen sopivuudesta suomalaiseen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään. Asiasta kirjoitti muun muassa Henri Lindholm (LVS, julkaisu 25.12.). Hän oli tutustunut joidenkin puolueiden vaaliohjelmiin, mutta ei ilmeisesti Pirkanmaan Sosialidemokraattien laatimaan ohjelmaan, koska ei sitä maininnut kirjoituksessaan.

Ohjelmassamme todetaan, että perhelääkärikokeilu tulee aloittaa muutaman sotekeskuksen (sosiaali- ja terveyspalvelukeskus) alueella. Tämä kokeilu ei koskisi vain terveyspalveluita, vaan siihen kuuluisi perusterveydenhuollon lisäksi sosiaalihuollon avopalvelujen tuottaminen.

Muun muassa Norjassa, Virossa ja Iso-Britanniassa on käytössä perhelääkärimallit, jotka ovat keskenään erilaisia. Suomeen meidän tulisi kehittää omaan toimintakulttuuriimme sopiva malli.

Tärkeää on kokeilla ja tutkia olisiko näin tuotetut palvelut vaikuttavampia, helpommin saavutettavia ja laadukkaampia kuin nykyisellä mallilla tuotetut palvelut. Kokeilun piirissä olisivat kaikki kokeiluun valittavien sotekeskusten alueilla asuvat asukkaat ja erityisesti lapsiperheet.

Kokeilun tulosten osana on erittäin tärkeä arvioida asiakkaiden tyytyväisyyttä ja asukkaiden hyvinvointia sekä vaikutusta henkilöstön saatavuuteen ja työhyvinvointiin.

Samanaikaisesti on turvattava, että kokeilu ei heikennä kenenkään mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa hoitoa, hoivaa ja saada päätöksiä esimerkiksi sosiaalipalveluista tai lastensuojelusta.

Julkaistu

Tekijänoikeudet tutuksi

Olavinlinnan musta pässi -veistos

Tekijän oikeudet teoksiinsa eivät ole yleisesti tunnettuja oikeuksia. Viimeisen parin vuoden aikana olen saanut osallistua keskusteluihin, joissa on ehdotettu taiteilijan tekemän teoksen muuttamista ehdottajan mielestä parempaan suuntaan. Keskustelussa esiin tuotu näkemys tekijänoikeuksista kaikui kuuroille korville ja muuttamisehdotusta päätettiin selvittää. Onneksi selvittäjä otti yhteyttä tekijään ja asia ei edennyt pidemmälle.

Toisessa tapauksessa puistossa olevaan veistokseen haluttiin kiinnittää muistolaatta, mutta ennen kiinnittämistä selvitettiin taiteilijan näkemys laatan kiinnittämisestä. Tässä tapauksessa lupa saatiin ja niin ehdotus voitiin toteuttaa. Mutta miten on, jos joku poistaa taiteilijan luvalla teokseen kiinnitetyn lisäosan? Tällöinhän taiteilijan luvalla aikaan saatu kokonaisuus muuttuu uudelleen. Lisäksi jäljet veistoksessa saavat aikaan ihmettelyä, mikä tästä puuttuu?

Tekijänoikeuslain mukaan todetaan seuraavasti: ”Teoksen muuttamiseen, esimerkiksi käännöksen tai muunnelman tekemiseen, tarvitaan alkuperäisen tekijän lupa. Tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksesta muuttamattomana ja muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa tai toista tekotapaa käyttäen.”

Euroopan unionin alueella tekijänoikeuden suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolemasta. Jos tekijöitä on useampia, niin suoja-aika on 70 vuotta viimeksi elossa olleen tekijän kuolemasta. Tekijänoikeus suojaa oikeutta vaatia tekijyyden tunnustamista ja antaa oikeuden vastustaa teoksen muuttamista.

Mikäli tekijänoikeudet kiinnostavat ja olet ehkä itsekin tehnyt jotain, josta sinulla on tekijänoikeudet, niin kannattaa tutustua tekijän oikeuksia tukevaan lainsäädäntöön.

Mikäli kenellä tahansa taideteoksen omistavalla henkilöllä, yhteisöllä, yrityksellä tai kunnalla on ajatuksia taulun, tekstin, veistoksen yms. muuttamisesta, niin kannattaa perehtyä tekijänoikeuksia koskeviin lakeihin ja sääntöihin, jotta ei tule tehtyä vahinkoa tai virhettä.

Julkaistu

Muovin kierrätyksen opettelua

Muovia, muovia, muovia. Kierrätä, kierrätä ja kierrätä. Aloitimme perheessä pari viikkoa sitten opettelemaan suunnitelmallista muovin kierrätystä. Perheeseen kuuluu ”pysyvinä jäseninä” kaksi aikuista (vaimo ja sen mies), kaksi alle vuoden ikäistä kissaa ja vaihtuva määrä muita ruokapöydän vieressä istuvia lapsia ja lastenlapsia. Tarkemmin kuvattuna voi sanoa, että viikon aikana pöydän ympärillä on 3-4 henkeä, joista ainakin kaksi on aikuista.

Muovin keräämisen opettelu alkoi pakkausmerkintöjen opettelulla. Mikä muovi kelpaa ja mikä ei? Onko pakasterasia muovia, joka kelpaa? Mikä laitetaan sekajätteeseen, mikä muovin keräysastiaan? Onko karkkipaperi muovia vai paperia? Yksinkertaistettuna voi sanoa, että muoviastia ei kuulu keräysmuoviin, mutta kaikki muu elintarvikkeen ympärillä oleva muovi kuuluu. Muovikääre myös oikenee, kun sen rypistää. Jos kääre siis jää sellaiseksi kuin sen rutistat, niin kyseessä ei ole muovi. Kyseessä voi olla vaikka paperi, pahvi tai metalli. Yllättäen kahvipakettikin on muovia ja jäätelötikun käärepaperi kuuluu kartonkijätteeseen.

Eniten muovinkierrätyksen alkumetreillä on kuitenkin yllättänyt se, KUINKA PALJON MUOVIA näinkin pieni perhe jo viikon ja kahden viikon aikana saa laittaa muovinkierrätysastiaan, joka onneksi on omassa pihapiirissämme.

Miten me kaikki voisimme vähentää ylimääräistä muovia jo elintarvikkeiden ostovaiheessa? Ja vielä tärkeä kysymys, johon laivamatkustajan ja monen muunkin pitäisi vastata, MIKSI HEITÄMME MUOVIA MERIIN JA LUONTOON? Muovi on kevyttä kantaa lähimpään roskakoriin, koska sen voi vielä laittaa sekajätteeseenkin. Merissä elävät eläimet ja meren antimia syövät ihmiset saavat muovijätettä sisuksiinsa ruokapöydissään ja esimerkiksi linnut omilla ruokailupaikoillaan. Tähän pitää saada aikaan muutos, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi. Muovi ei ole tarkoitettu nautittavaksi eikä luontoon heitettäväksi.

Tiesitkö, että vielä reilut 50-vuotta sitten kaupasta saattoi ostaa maidon omaan astiaan? Se ei ollut muovia, vaan usein alumiinia. Sen käyttö onkin jo sitten oma tarinansa.

Julkaistu

Sote-uudistus eteenpäin

Pari vuosikymmentä suunnitelmissa ollut sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen muutos on vihdoin nytkähtänyt eteenpäin. Odotukset ovat suuret. Tärkein tavoite on asukkaiden pääsy oikea-aikaisesti ja tarvittaessa terveys- ja sosiaalipalveluihin. Vähemmän on keskusteltu siitä, että samalla maakunnalliset pelastuspalvelut siirtyvät näille isommille harteille kuten myös erikoissairaanhoidon palvelut.

Asukkaille on tärkeää, että he tietävät, miten, mistä ja milloin palveluja on saatavilla. Asukkaat haluavat myös vaikuttaa palveluiden järjestämiseen ja etenkin palveluiden laatuun. Asukkaiden ottaminen osaksi muutosta ja oikea-aikainen sekä ymmärrettävä tiedottaminen vaativat tiedon välittäjiltä paljon osaamista ja ihmisten kysymysten ymmärtämistä. Asukkaiden osallisuus toteutuu myös alueellisen vammaisneuvoston ja vanhusneuvoston kautta. Näillä neuvostoilla tulee olla yhteys kunnallisiin vammais- ja vanhusneuvostoihin. Samoin nuorisovaltuustot pitää olla sekä alue- että kuntatasolla.

Hyvinvoinninalueen ja kuntien välinen vuoropuhelu ja vuorovaikutus ovat todella merkittäviä muutoksenteon läpiviennissä. Henkilöstö on pidettävä muutoksessa mukana monin eri tavoin. Kunnissa hyvinvoinnin kanssa ovat tekemisissä moni muukin ammattikunta kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstö. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta tärkeät ihmiset ovat töissä koulussa.

Yhdessä toimien saamme tämänkin muutoksen onnistumaan. Avoin keskustelu ja tiedottaminen on avain tavoitteen toteuttamiseen.

Julkaistu

Tuulan terassikahveilla vaalihuipentuma ja runoesityksiä

Hattulanmäen kotiterassilla nautittiin kauniista kesäpäivästä, keskusteltiin Lempäälän keskustan kaavoituksesta ja kuunneltiin Eeva Petäkosken ja Jorma Nuotion esittämiä runoja.

Keskustelun ja runoesitysten lomassa nautittiin ehdokkaan itsensä leipomaa omena-raparperipiirakkaa. (Jos haluat raparperin varsia, niin ota yhteyttä Tuulaan. Nopeimmille varaajille löytyy piirakan täytteet.)

Tärkeimmäksi puheenaiheeksi nousi tällä kertaa Lempäälän keskustan rakentaminen ja kaavoitus. Alkujaan suunnitelmissa oli tehdä Lempäälän keskustasta puutarhakaupunkimainen ja nyt tuota ajatusta ei keskustelijoiden mielestä ole toteutettu.

Uusien kerrostalojen ikkunoista näkyi avara maisema ja viereen uskottiin syntyvän puistokujia. Sen sijaan ikkunoista näkyykin nyt tiiliseinä ja suora näköyhteys naapurin asuntoon. Kahvipöydän keskustelijat toivovatkin, että ennen uusien rakennustöiden alkamista pidettäisiin pieni tuumaustauko ja mietittäisiin vielä kertaalleen keskustan viheralueita ja niiden rakentamista.

Eräs keskustelijoista lohkaisi, ettei tilanne sentään ole yhtä paha, kuin Tampereella, jossa rakennetaan ”rantatonteille” rakennettujen talojen eteen aina vain uusia rantataloja. Tähän ei toivottavasti olla Lempäälässä menossa. Tulevaisuuden kunta vaalii luontoarvoja. Tähän liittyy luonnonsuojelun lisäksi myös vihreä keskusta.

Julkaistu

Omaishoidon tuki on saajilleen tärkeä

Olavinlinnan musta pässi -veistos

Lempäälässä on viime päivinä keskusteltu paljon omaishoidon tuen määrärahan riittävyydestä kunnan talousarviossa.  Vilkas keskustelu on hyvä asia. Esillä on vahvasti ollut rahan riittävyys etenkin vammaisten lasten vanhempien näkökulmasta. Lempäälässä ja muissakin kunnissa määrärahaa omaishoidon tuen maksamiseksi varataan sekä vanhus- että vammaispalvelujen budjettiin. Kunnanvaltuuston viime marraskuussa hyväksymään talousarvioon vuodelle 2021 varattiin määrärahaa yli 65-vuotiaiden omaishoidon tukeen 70:lle omaishoitajalle ja vammaispalveluiden puolella varauduttiin maksamaan omaishoidon tukea samalle määrälle omaishoitajia.

Nämä luvut ovat olleet hienoisessa nousussa, koska hakijoidenkin määrä on kasvanut sekä vanhus- että vammaispalvelujen puolella. Vuonna 2020 vanhuspuolella määräraha varattiin 68:lle omaishoitajalle ja vammaispalveluiden puolella luku oli 70. Vuonna 2019 vammaispalveluissa luku oli 59 kpl.

Omaishoidon tuen jakamiseksi kunnissa päätetään kriteerit, joiden perusteella tukea myönnetään. Nyt Lempäälässä on käynyt niin, että kriteerit täyttäviä hakijoita on enemmän kuin määrärahaa on varattu. Taustalla on osittain kunnan asukasmäärän voimakas kasvu, koska samanaikaisesti kasvaa omaishoidon tuen tarve sekä vanhus- että vammaispalveluissa. Tästä syystä on välttämätöntä arvioida määrärahan riittävyys loppuvuoden 2021 osalta ja nostaa määrärahan taso riittävän korkeaksi, jotta kriteerit täyttäville hakijoille voidaan tehdä myönteiset päätökset.

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoitamista perheen jäsenen (omainen) tai muun läheisen henkilön avulla. Lisäksi todetaan, että omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka sisältää hoidettavalle annettavat tarvittavat palvelut sekä hoitajalle maksettavan hoitopalkkion, omaishoitajan vapaat ja omaishoitoa tukevat palvelut. Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota kunta järjestää varaamiensa määrärahojen puitteissa.

On hyvä muistaa, että omaishoidon tuen turvin läheistään hoitava perheenjäsen tai vanhempi tekee yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti merkittävää työtä.  Moni vanhus olisi kunnan järjestämien asumispalveluiden käyttäjä, jos ei voisi asua omassa kodissaan omaishoitajan tukemana ja auttamana. Monelle vammaiselle lapselle ja nuorelle on tärkeää, että hoitoa ja hoivaa antaa oma vanhempi, joka parhaiten tuntee lapsensa tarpeet ja osaa tukea häntä omassa kasvussaan eteenpäin.