Tällä hetkellä useimmat kunnat ja lähes kaikki hyvinvointialueet painivat taloutensa kanssa valtion taloutta unohtamatta. Tästä huolimatta kaikilla kolmella, myös valtiolla, jota edustaa eduskunta ja maata kulloinkin hallitseva hallitus, on vastuu kansalaistensa ja kuntalaistensa hyvinvoinnista ihmisten iästä, sukupuolesta, koulutustasosta, ammatista ja taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Työnjako näiden kolmen tason (kansallinen, alueellinen ja paikallinen) on välttämätöntä, mutta laajimmin taloudellisista resursseista vastuu kuuluu valtiolle ja sitä kautta edustkunnalle ja maan hallitukselle. Hallitus ei voi ulkoistaa vastuutaan valtion virkamiehille tai valtiovarainministeriölle. Päätökset ovat poliittisia ja niistä kannetaan poliittinen vastuu, myös asuntohäätöjen, taloudellisen ahdingon ja yhä pahenevan työttömyyden ja sote-palvelujen jonoutumisen osalta. Poliittinen vastuu kannetaan myös siitä, onko kunnilla ja hyvinvointialueilla taloudellisia mahdollisuuksia käyttää resursseja asukkaidensa hyvinvoinnin parantamiseen ja ennaltaehkäisevään työhön.
Hyvinvointialuelain perusteella kunnilla on vastuu edistää kuntalaisten hyvinvointia ja tehdä tätä työtä tukeva hyvinvointisuunnitelma ja – kertomus. Kuntien vastuu hyvinvoinnista todetaan myös Kuntalaissa, joka on sitova laki. Joskus kunnilta tuntuu unohtuvan, että hyvinvointia tulee edistää myös heidän osaltaan, jotka käyttävät hyvinvointialueen palveluja pitkä- tai lyhytaikaisesti. Vaikka henkilöllä olisi haasteita arjessaan, niin vielä on tapoja ja keinoja edistää ja parantaa hyvinvointia ja tuoda arkeen iloakin. Ei sairastavat ihmiset ole kiinnostuneita vain siitä, kuinka kipeitä he ovat tai kuinka suuri avuntarve perheessä on. Vanhuksiakin kiinnostaa myös monet muut asiat kuin vain sairastaminen. Kulttuuri ja liikunta sekä vaikkapa ulkoilu ja kahvikupin äärellä yhteinen keskustelu voi tuoda iloa ja auttaa jaksamaan omassa arjessa.
Kunnat voivat edistää asukkaiden hyvinvointia ja ennaltaehkäistä monenlaisia huolia esimerkiksi monipuolisilla harratusmahdollisuuksilla, joissa voidaan hyödyntää järjestöjen osaamista. Omat liikunta- ja nuorisopalvelut edistävät nuorten hyvinvointia ja ehkäisevät ahdistusta ja masennusta. Kouluilla ja varhaiskasvatuksella on oma hyvinvointia edistävä tehtävänsä. Ikääntyvät ja vanhukset tarvitsevat liikunta- ja kulttuuripuolen palveluja, jotka edistävät myös mielen ja kehon terveyttä. Seurakunta ja järjestöt voivat olla kumppaneita, joiden kanssa toimia. Kumppanuuden tueksi voidaan tarvita taloudellisia kannustumia, jotta järjestöillä on mahdollisuus osallistua toiminnan toteuttamiseen. Yhteistyö, vaikka siinä olisi rahaakin mukana, koituu lopulta asukkaiden hyväksi.
Lempäälässä 13.4.2025